Takki tyhjä ja taskutkin rikki. Jotenkin on vaisu olo, kun on ”ikuisuusprojektikin” vihdoin pulkassa. No mistäs sitten onkaan kyse? Ne jotka tietää eivät saa kertoa ja se joka sais kertoa ei viitsi sitä vielä tehdä. Vietetty on unettomia öitä, tuskaisen hiljaista eteenpäin menoa, mutta vihdoinkin ollaan päästy maaliin tällä maratonilla. Tunnettu on iloa, surua, toiveikkuutta, tuskastumista, itsekseen hykertelyä, päänsä hakkaamista seinään ym. voimakkattaita tunteita. Tämä kirjoitushan on tehty ainoastaan sen vuoksi, jotta saisin teitä hieman vielä lisää koukutettua ennen ”paljastusta”. Kaikki selviää aikanaan ja tässä tapauksessa oikea aika on uudenvuodenaattona heti sen jälkeen, kun olen herännyt. Jotkut teistä tulevat pettymään ja toiset riemuitsemaan, mutta sen aika ei ole ihan vielä vaan vasta viikon päästä. Kutkuttavan jännittävää!! Eikö??

”Rekkis”