keskiviikko, 20. tammikuu 2010

Less is More

Less is more.

 

Ja sitten taas uuden tekstin pariin. Täytyisi tässä varmaan sitten antaa jonkinlaista palautetta, kun kerrankin on tullut  niin monta kommenttia siihen kirjajuttuun. Kirjasta on tullut varsin positiivista palautetta, mutta sitä sais kyllä antaa lisää. En nyt muista kuinka moni sen on jo lukenut, mutta eipä niitä niin hirveän montaa lukijaa vielä ole, kun en juurikaan ole sitä jaksanut mainostaa. Ja sitten vielä palautetta uuden vuoden lupauksien tekemisestä. Rekkamies ei oikeastaan usko niiden tekemiseen, sillä lupaukset on pakko pitää eikä sellaisia viitsi luvata joita ei kuitenkaan toteuta. Mutta koska on olemassa myös sellaisia lupauksia, jotka voi pitää niin luvataanpa tässä nyt sitten sen verran, että lupaan antaa jos joku nainen pyytää. Tämä siis tarkoittaa niitä toisen sukupuolen edustajia, jotka pystyy tunnistamaan naisiksi ilman sitä, että vedetään niin sanotusti munat pöydälle. Muut saavat kyllä luvata ihan mitä tahansa,  mutta mä en sille tielle ryhdy. Tipatonta tammikuutakin pitää ainoastaan alkoholistit. Ton yhden lupauksen lisäksi lupaan vetää kännit silloin, kun on sellanen fiilis ja lupaan etten aloita minkäänlaista dieettiä lukuunottamatta juhannuksen kalja/makkara-kuuria.

 

Ja sitten itse otsikkoon. Suurimmalla osalla ihmisistä löytyy aina sellasia kavereita, jotka hoitavat tietyt asiansa ihan helvetin hyvin. Koska otsikko on tällä kertaa tälläinen niin tämä kaveri, jolta jokainen voisi oppia jotain on ”Kype” tämä sankari, jonka omaisuus mahtuu huhujen mukaan yhteen selkäreppuun J Tämä ei tietystikään pidä paikkaansa, vaikka siitä saakin aika hyvin kuvan minkälaisesta kaverista on kyse ja mitä häneltä voimme oppia. Hyrkäs on mm. saanut pari kyläilevää tyttöä itkemään askeettisen sisustuksensa takia. Hyrkkäällä on omien sanojensa mukaan sisustuksena ainoastaan vuodesohva ja lamppu ja kyse on sentää miehestä, jonka tulot ovat suuremmat kuin 90:llä prosentilla samanikäisistä. Jotta ei nyt kuitenkaan ihan liikaa liioiteltaisi niin on syytä muistaa Kypen asuvan suuren osan ajastaan ulkomailla töiden vuoksi.

 

Ja jos nyt sitten aloitetaan perusasioista niin en ole puunhalaaja, en sosialismin kannattaja, enkä minkäänlainen muunkaan ideologian varsinainen kannattaja, sillä ideologioiden noudattaminen saa yleensä pistämään pään perseeseen niin ettei näe tosiasioita. Tämä vähemmän on enemmän ideologia vaan tarkoittaa kohdallani sitä, että tällä hetkellä on taas tiettyjen syiden vuoksi joutunut ruveta miettimään elämän perusasioita. Ja näistä tärkein on se, että ihminen on TERVE. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tämän jälkeen melkein kaikki onkin sitten vain turhaa. Tätä tosiseikkaa ei ole kyllä kovin helppo oikeasti sisäistää tässä järjettömässä nykymaailmassa.

Vaikka monet tunnistavat mut myös eräistä kuolemattomista mietelauseista niin tällä kertaa tätä tarinaa tukee hyvin seuraava elokuva Fight Clubista lainattu Tyler Durdenin (Brad Pitt) "We spend our lives working jobs we hate so we can buy shit we don't need..." Eli ihmiset toisin sanoen ostavat hirveän määrän kaikkea ”paskaa” jota käytetään mahdollisesti viikko ja jätetään sitten johonkin nurkkaan pölyyntymään ja lastenlasten poisheitettäväksi joidenkin vuosikymmenien päästä. Itse olen yhden tälläisen suururakan jo tehnyt enkä sellaista halua enää jälkipolville jättää. Tälläisten ”paskakasojen” keräämisen välttämistä suosittelen teille kaikille. Ihminen, kun ei tartte terveytensä lisäksi oikeastaan juurikaan muuta kuin katon päänsä päälle, ruokaa, juomaa ja vaatteet päällensä. Kaikki muu onkin sitten käytännössä pelkästään turhaa.

Palataan nyt sitten vielä jouluun sen verran, että sitä varten ihmiset noin keskimääräisesti ostavat aivan liian paljon kaikkea turhaa jota ei sitten enää uudenvuoden jälkeen kukaan muista käyttää. Ja näitä paskavuoria kasvatellaan ihan muinakin vuodenaikoina. Sen sijaan, että otetaan pennut mukaan johonkin vitun ostoskeskukseen suosittelisin laatuajan viettämistä, vaikka ihan kotioloissa perheen kanssa. Näin omasta näkökulmastani se on suositeltavaa varsinkin, kun nykypäivänä sellaset hetket alkavat olla kortilla tai mahdollisesti jopa loppuneet, mutta se onkin sitten ihan eri tarina. Olen miettinyt tätä asiaa sillä tavalla, että olen alkanut tietoisesti heittämään kaikkea turhaa kamaa roskiin, sillä sitä on yllättävän paljon kuitenkin kerääntynyt parina viime vuosikymmenenä. Se mitä mä oikeastaan haluisin sanoa teille on se ettei kannata omasta elämästään tuhlata aikaa turhien asioiden ostamiseen vaan keskittyä kohtuuteen. Ei niitä paitoja tartte olla kahtakymmentä tai kenkiä helvetin monia pareja vaan vähempikin riittää, sillä kun tulee vanhaksi niin ei sellasille asioille anna minkäänlaista arvoa. Suosittelisin pikemminkin laatuajan viettämistä läheisten ihmisten kanssa ostoksille menemisen sijaan, sillä loppujen lopuksi se on kuitenkin korvaamatonta.

 

Eipä mulla muuta tällä kertaa. Uusia avautumisen aiheita saa aina ehdottaa. Se on sitten eri asia tuleeko niistä juttuja riittävästi mieleen.

 

- Rekkamies

lauantai, 2. tammikuu 2010

Vuoden parhaat 2009

Ja jälleen kerran lahjottu ja ammattitaidoton raati on valinnut vuoden parhaat suoritukset ja tapahtumat ja seuraavassa kooste onnellisista voittajista. Ja palkintona on jälleen lämmintä kättä ja kunniamaininta parhaista saavutuksista

 

Känni.

 

Paras känni menee allekirjoittaneelle Barcelonassa vietetyssä illassa, jossa tutustuttiin kaikkien harjoittelijoiden kotimaiden juomakulttuureihin. Olin nimittäin sellaisessa humalassa etten osannut puhua muita kieliä kuin Espanjaa. Tai niinhän ne muut paikallaolijat väittävät.

 

Darrapäivä

 

Barcelonassa oli kyllä hienoja darrapäiviä, kun pääs huljutteleman kessiään kelluen mukavissa rauhoittavissa aalloissa hyvässä seurassa. Jos nyt yks pitää valita niin se menee erään ranskattaren seurassa vietetylle löhöilypäivälle.

 

Auto

 

Wendy Coche. Erittäin pieni ja sympaattinen auto. Ihan omistajansa oloinen ja näköinen. Tällä vanhalla Lancialla sain monet erittäin antoisat kyydit töiden jälkeen.

 

Lohdutustissit

 

Ja Sandyn tissit vievät tämän kategorian selkeällä rinnanmitalla. Vielä pari päivää sitten olisin pyytänyt Tiina-Annelia kertomaan miltä nämä tissit tuntuvat, mutta tällä kertaa pääsin niitä jostain syystä itsekin kokeilemaan. Valitettavasti kuitenkin en ollut sillä hetkellä lohdun tarpeessa niin tämä kokemus ei tullut tarpeeseen. Hieno homma jokatapauksessa. Mutta lohdutustissien palkinto menee Sandylle Tiina-Annelin lohduttamisesta viime vuoden alussa.

 

Hostellikokemus

 

Tämä menee ehdottomasti Hostel Hostelille Skopjessa. Tämän hostellin puutarhassa sain viettää unohtumattoman yön erittäin kivassa seurassa. Tästä seurasta vastasivat eräs työntekijä ja mun uudet slovenialaisystävät. Kyseessä on ihanan rauhallinen puutarha, vaikka siitä ei ole kadullekaan pitkä matka.

 

Urheilusuoritus

 

Ja vuode urheilusuoritus menee ehdottomasti eräälle ”setikselle” joka hukkas kaiken mahdollisen pikkujouluissa. Viinanjuonti on muuten urheilua sanotte te siihen asiaan mitä tahansa, sillä siitä palautumiseenkin menee monta päivää. Tämän lisäksi tämä sankari maksatti myös drinksunsa ja erään tytsin juoman eräällä pahaa aavistamattomalla naisella. Tarina ei kerro mulle onko tämä kärsinyt nainen saanut rahansa drinksuista. Se että onnistuu maksattamaan juomansa ja tyttönsä juoman toisella tytöllä on ehdottomasti palkitsemisen arvoinen suoritus.

 

Mikäli joku titteli on unohtunut niin ehdotuksia saa pistää tulemaan. Katsotaan mitä raati päättää.

torstai, 31. joulukuu 2009

Yllytyshullu

'

Älä yllytä yllytyshullua. Kaks asiaa on mulle mainittu monta kertaa ja ensimmäinen on et mun pitäis tehdä stand-uppia ja toinen on et mun pitäis kirjottaa kirja. No nyt on sitten sellainen vahinko tapahtunut, että toinen näistä kahdesta on nyt sitten saatu suoritetuksi.” Mä oon Rekkamies” sisältää elämänviisauksia a la Rekkis. Kaikkea naisista, urheilusta, viinanjuonnista ja muista enemmän tai vähemmän tärkeistä asioista. Mä oon Rekkamiehestä selviää mm. mitä tapahtuu, kun jäädään niin sanotusti rysän päältä kii, miten pilataan muutaman tunnin lämmittelyt ruottalaistytön kanssa viidessä sekunnissa, kuinka saadaan insinöörijärjellä muodostettua pariutumisyhtälö ja vaikka kuinka monta muuta asiaa, jotka hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

 

Koska kyseessä on arkaluontoista matskua sisältävää juttua niin allekirjoittanut sankari varaa kaiket oikeudet jakaa kyseistä materiaalia eteenpäin ainoastaan niille henkilöille joille itse haluaa. Tästä ei keskustella vaan se on itsestään selvää ja haluan ehdottoman lupauksen siitä ennen tämän teoksen lähettämistä tai antamista kenellekään. Tämän lupauksen saatuani lupaan lähettää/antaa tämän teoksen jonkin ajan kuluessa omistuskirjoituksella varustettuna niille henkilöille joille haluan. Jotta tulisi selväksi kenelle tämä teos on annettu luettavaksi niin teoksen tilaaminen toimii ainoastaan tämän blogin välityksellä. Pyydän siis halukkaita kommentoimaan blogia nimimerkillään joka on mulle tunnistettavissa. Mikäli tämä teos halutaan paperimuodossa elektronisen sijaan niin otan siitä jonkinnäköisen pikkumaksun kuten tuopin tai parin oluttölkin/pullon summan kaikilta muilta paitsi Figolta ja Nikinholta.

 

Hyvää uutta vuotta kaikille

 

- Rekkamies

torstai, 24. joulukuu 2009

Luomisen tuskaa

Takki tyhjä ja taskutkin rikki. Jotenkin on vaisu olo, kun on ”ikuisuusprojektikin” vihdoin pulkassa. No mistäs sitten onkaan kyse? Ne jotka tietää eivät saa kertoa ja se joka sais kertoa ei viitsi sitä vielä tehdä. Vietetty on unettomia öitä, tuskaisen hiljaista eteenpäin menoa, mutta vihdoinkin ollaan päästy maaliin tällä maratonilla. Tunnettu on iloa, surua, toiveikkuutta, tuskastumista, itsekseen hykertelyä, päänsä hakkaamista seinään ym. voimakkattaita tunteita. Tämä kirjoitushan on tehty ainoastaan sen vuoksi, jotta saisin teitä hieman vielä lisää koukutettua ennen ”paljastusta”. Kaikki selviää aikanaan ja tässä tapauksessa oikea aika on uudenvuodenaattona heti sen jälkeen, kun olen herännyt. Jotkut teistä tulevat pettymään ja toiset riemuitsemaan, mutta sen aika ei ole ihan vielä vaan vasta viikon päästä. Kutkuttavan jännittävää!! Eikö??

 

”Rekkis”

perjantai, 4. joulukuu 2009

Pikkujoulukolumni

Nyt on siis taas kiirein pikkujouluaika menossa ja ”Rekkamiehen” on aika kantaa kortensa kekoon ja ilmaista mielipiteensä koko touhusta ja vähän muustakin kyseiseen vuoden aikaan liittyvästä puuhailusta. Jotta päästäisiiin pikkujouluihin niin on aika aloittaa kertomalla henkilökohtainen mielipiteeni joulusta. Tälläiselle tervehenkiselle sinkkumiehelle joulu on ihan syvältä sieltä. Eniten vituttaa jatkuva ihmisten stressaaminen parin päivän takia. Ja tää perkeleen stressaaminen alkaa jo hyvän aikaa ennen joulukuun alkua. Ja tämä kaikki stressaaminen ja vittuuntuminen parin tylsän päivän takia. Mulla ei esimerkiksi oo jouluna muuta tekemistä kuin syödä se pari päivää. On se tietysti ihan hyvä olla välillä tekemättä yhtään mitään, mutta mä kyllä pystyn siihen muulloinkin. Mulla ei oo mitään sitä vastaan, että joku oikeasti rakastaa joulua vaan mä vihaan sitä paskaa miksi joulu on viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut. Kaikkialla yritetään tyrkyttää ostettavaksi kaikkea roskaa jota kukaan ei jaksa käyttää ja jonka ihmiset unohtavat viimeistään uuteen vuoteen mennessä.

 

Ja sitten itse pikkujouluihin. Nythän on tunnetusti se aika vuodesta kun voi vetää perskännit ”hyvään” tekosyyhyn vedoten. Turha sitä on ruveta sen enempää selittelemään ja hienostelemaan. Siitähän pikkujouluissa on pohjimmiltaan kyse. Kännissä on kivaa ja perskännissä vielä kivempaa!! Varsinkin se ensipurasu on niin harvinaisen maukas. Se maistuu ihan linnunmaidolta. Itse tykkään alottaa yleensä Suomessa ollessani kylmällä oluella. Espanjassa ollessani maistelen ihan mielelläni Sangriaa. Varsinkin Don Simon saa makuhermoni lepäämään. Muissa maissa mennään maiden tapojen mukaan ja otetaan sitä mitä tarjotaan, mutta keskitytääs taas pikkujouluihin. Pikkujouluissahan tunnetusti häslätään ja kikkaillaan ihan koko vuoden tarpeiksi. Jos sitten ihminen häpäisee itsensä pikkujouluissa niin siitähän tunnetusti syytetään sitten viinaa. Oma henkilökohtainen mielipide on, että jos ihminen käyttäytyy kuin idiootti pikkujouluissa kunnon maistissa niin ei se johdu viinasta vaan, että kyseinen kaveri on todellakin idiootti. Jos menet avautumaan pomolles millanen kuspää se on niin ei se johdu viinasta vaan siitä, että se on sun mielestäs ihan oikeastikin kuspää. Mitä sitten tulee siihen kännäämiseen niin toivoisin kaikkien ymmärtävän ettei se oo kenenkään muun vika kuin tämän ääliön. Olis tietysti aika turhaa väittää etten itse olis ikinä vetänyt övereitä eikä itse olis ikinä tullut oltua ääliö, mutta yleensä olen kuitenkin tiedostanut jälkeenpäin, että se on ollu mun oma mokani. Kyllä mun on pakko tunnustaa tykkääväni välillä vetää perskännit, sillä sillon sitä saa olla taas hetken kuningas vaikkakin ainoastaan omasta mielestä. Pikkujoulut ovat olleet yleensä hyvä paikka siihen. Mun onneksi kärsin niin hirveistä kankkusista ettei kovin usein tee mieli ees vetää perskännejä. Mitä nyt muutaman kerran vuodessa. Ensin pelkää darrassa, että kuolee ja sitten pelkää ettei kuolekaan.

 

Lappeen Rannan pikkujoulut ovat kyllä yleensä olleet varsinkin kännien puolesta aika helvetin rankkoja. Varsinkin meidän killan pikkujoulut joissa keskitytään lähinnä siihen pääteemaan eli siman juomiseen. Tämä myös johtuu osittain siitä ettei juurikaan ole mahdollista edes vongata vastakkaista sukupuolta. Meillähän on ollut aina tapana suorittaa pukin saapuminen juhliin ja sen seurauksena ollaan sitten yleensä jaettu lahjat. Tähän rituaaliin on sitten yleensä kuulunut yleensä pikkutontun istuminen pukin polvelle ja tähän hommaan onkin sitten yleensä varattu joku killan naispuolisista jäsenistä. Poikkeuksiakin ollaan tähän rituaaliin nähty, sillä ainakin yhden kerran tonttumuori olikin setä. Pakko kai se nyt on sitten tunnustaa, että se setä olin minä eräänä vuonna, kun ihan vittuillessani menin siihen pukin polvelle istumaan vapaaehtoisena. Toinen perinne on ollut joulupuuron syönti ja tähän on yleensä kuulunut osana erikoinen jouluruoka jota ollaan monesti kutsuttu joulusopaksi. Tähän on yleensä sisältynyt muovilautasellinen viinaa höystettynä muutamalla mantelilla ja mahdollisesti myös rusinalla. Tätä ollaan sitten porukassa maisteltu tietysti lusikalla vuorotellen. Yleensä tästä kaikesta onkin sitten ollut seurauksena aivan helvetinmoinen krapula. Tämä ei ole myöskään ollut mitenkään riippuvainen viikonpäivästä vaan pikkujoulujamme on myös vietetty maanantaina. Näitä pikkujoulurituaaleja olen itse oppinut jopa vähän kaipaamaan muutettuani pois länsi-siperiasta. Those were the days!! Mainitaan muuten vielä sen verran, että setämiesklubi järjestää pikkujoulunsa Lappeen Rannassa 12.12. Sinne saapuu myös Rekkis ottamaan kaupungin haltuunsa halusi Lappeen Ranta sitä tai ei. Kaikki sinkkutytöt voivat kysellä asiasta lisää allekirjoittaneelta.

 

Ja sitten vielä vähän omakohtaista asiaa. Eli tuli tossa aikasemmin haukuttua naisten nettiprofiileja. Ja on sen verran todettava vielä, että ystävämme Tiina-Annelia auttaessamme setämiesten voimin tuli huomattua kuinka urpoja monet profiileihin vastaavat miehet ovat, joten herätkää pojat, jos erehdytte tätä lukemaan. Ja sitten vielä sen verran infoa, että ”Rekkis” varas matkan maaliskuun loppuun balkanille. Sinne ehtii vielä mukaan, jos jotain kiinnostaa. Ja nyt siirryn sitten joululomalle blogikirjoittelusta eli vuoden alussa tulee sitten seuraava teksti ja aiheena vuoden parhaat.

 

- Rekkamies