Skinnarilan Luis Figon pyynnöstä olen päättänyt rankaista teitä rakkaat tukiryhmäläiseni kirjoittamalla taas jotain hyvin turhanpäiväistä ja niin vähän asiaa. Sandylle kysymys vastaukseen bioroskiksista voisin sanoa ettei kannata kysyä mitään, jos tietää jo etukäteen vastauksen. En omista bioroskista enkä aio sellaista hankkia, koska pidemmällä aikavälillä me olemme kaikki kuolleita ja ihmiskuntakin kuolee sukupuuttoon jossain vaiheessa. Se on muuten aivan sama mitä suomessa tehdään siinä vaiheessa kuin kiinassa ja intiassa myydään muutama sata miljoonaa autoa, joissa tuskin on edes katalysaattoriakaan. Bioroskiksien käyttö ja muu ilmastonmuutoksen torjuminen suomessa on vähän sama kuin hiiri naisi norsua, vähän aikaa se tuntuu hyvälle, mutta kun norsu vähän liikahtaa niin ei siitä jää mitään käteen. Vasta siinä vaiheessa kuin norsu paskantaa niin paljon että se meinaa hukkua scheisseensa alkaa hyöty tulemaan hiirellekin. Siinä on vaan sekin ongelma, että hiiri on ollut kuollut jo pidemmän aikaa. Toiseksi en edes usko siihen, että ihminen aiheuttaisi maapallon lämpenemisen, sillä ihmiskunta on aina pitänyt itseään huomattavan yliarvostettuna. Me ollaan vaan kuitenkin tyhmiä elukoita, jotka pitää itseään kehittyneinä, vaikka ei sitä missään huomaa, jos vähänkin järjellä tämän maailman menoa seuraa. Huolimatta näistä katkeruuksista en kuitenkaan ole sitä mieltä, että mun pitäis auttaa ihmiskuntaa  sukupuuttoon kuolemisessa mitenkään näiden hullujen tavoin joita nykyään liikkuu. Me ollaan kuitenkin vaan käymässä maapallolla ja jossain vaiheessa luonto aiheuttaa ihmisten joukkokuoleman ihmisten tekosista huolimatta.

Kuten katkerasta sävystä huomaa niin elän puutteessa, joten sen takia saattaa välillä tulla oltua hieman ilkeä ja turhautunut. Lisäksi vituttaa välillä muutkin asiat, mutta ehkä sitä vois niistä sitten jotain paskaa kirjottaa tässä. Puutteessa eläminen oli myös varsin tuttua skinnarilan vapaavaltiossa, joten myötäeläjiä löytyy lukijoistanikin. Pesän puutteessa oleminen johtuu varmasti kyllä siitäkin, että ronkelit runkkaa. Ehkä suurin syy saattaa olla kieroutuneessa ajankäytössä, sillä mulla kun tuppaa olemaan vapaa-aikaa juuri silloin, kun muut ovat töissä. Vaikea sitä olis naisiakaan tavata, kun  ei iltasin ehdi minnekään. Varsinkaan kun ei oikein osaa vongata jossain joukkoliikennevälineessä kuten bussissa naisia. Epäilen myös ettei naisetkaan sitä hirveän hyvällä katselisi, mutta mistähän senkin tietää. Kertokaapas tytöt miten asiat on, jos te tätä scheissea luette. Julkiset kulkuneuvot ovat oikeastaan sen takia tässä edustettuna, että meitsillä menee nykyään useampikin tunti viikossa niissä.Toinen paikka missä meitsi käytännössä näkee naisia on jäähallit joissa hokimammat hoitelee mm. kirjurin hommia. Vaikka meitsi onkin jo monta vuotta haaveillut 35-45 vuotiaan hyvin säilyneen mamman rattopoikana olemisesta niin ajatus jonkun pahimmassa iässä olevan pikku-Villen tapaamisesta ei ainakaan tällä hetkellä tunnu kovinkaan houkuttelevalta. Imatran suurelle pojalle lähtee terveiset tässä samalla. Ymmärrän, mutta en ymmärrä. Yrittänyttä ei laiteta, joten jos ei pyydä niin ei voi saada. Aika harvoin on naiset suoraan syliin hypänneet.

Katkeuus johtuu siitäkin tosiasiasta, että mä oikeasti kaipaan vaan hitosti puolaa ja sitä kakkosperhettä jonka kanssa me vietettiin aikaa. Krakovan kaupunki oli helvetin kaunis ja porukka ihan älyttömän mukavaa. Meidän perheessä oli monta eri jäsentä joita kaikkia en viitsi ruveta mainitsemaan, mutta seuraavat jäivät eniten mieleen. Andrew from Poland, mies joka ei millään pysynyt paikallaan ja joka oli tosi rauhaton, mutta aina niin ilonen ja onnellinen, Piwo group, Tiago portugalista, Elias sveitsistä ja pari muuta kaveria. Naapurin tytöt joita tais olla 5 yhteensä koko mun reissun aikana. Sarah varsinkin joka pienestä koostaan olis todennäkösesti voittanut painimatsissa montakin miestä, Samahl, Eva ja pari muuta lyhempää tuttavuutta. Arek joka on varmaan lukenut kaikki maailman kirjat, mutta ei ole paljoa ehtinyt muuten elää on kuitenkin ottanut isoja loikkia sosiaalisemmaksi. Basha ja Magda, toimiston tytöt jotka toivat mulle teetä ja kahvia joka aamu ollessani tekemässä syrjähyppyä ja saman toimiston Eva jonka kauneus sai mun pelihousuni repeämään ihan täysin hänet ensimmäisen kerran nähdessäni. Varsinkin ikävä on kyriakia joka on niin aurinkoinen, että se saa kaikki muut tuntemaan oman olonsa huomattavan paljon paremmaksi ja viimeisimpänä muttei vähäisempänä Yevgenya joka saa miehet tekemään mitä vaan itse haluaa. Varmaan olis mutkin saanut, jos olisi vain halunnut. Myös muut puolalaisisännät ja emännät kuin Andrew ja Arek olivat ihan älyttömän mukavia, vaikka en kaikkia maintsekaan. Krakovaan lähden aivan varmasti uudestaan joskus ensi keväänä mikäli on vain aikaa ja rahaa siihen. Tähän lopetan tällä kertaa katkeran miehen katkeran puheen. Jos oikein huonosti menee niin joudutte lukemaan tätä paskaa uudella reseptillä vielä uudestaankin jonkun ajan kuluttua.