Nyt onkin sitten sekin aika koittanut, kun allekirjoittanut jättää Lappeen Rannassa asumisen  ainakin näillä näkymin lopullisesti, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Sitä ei voi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan. Jos multa olis kysytty puoli vuotta ennen tänne tuloa missä mä olen puolen vuoden päästä niin tuskin olisin ikinä arvannut minne päädyn. Sen takia en nytkään rupea arvaamaan missä olen puolen vuoden päästä. Se on kuitenkin selvää, että kuten melkein kaikki tietävätkin niin lähden puolaan heinäkuussa enkä tiedä mihin tieni sen jälkeen vie.

 

Matti joskus mainitsi, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Samaa voisin melkein käyttää ja sanoa, että Lappee on Dannyn parasta aikaa eikä ne monet antoisat hetket täällä unohdu ennen viimeisen aivosoluni kuolemaa, johon voi mennä monta vuosikymmentä tai sitten se tapahtuu ennen kuin saan edes tämän tekstini loppuun.

 

Lappeeta olen rakastanut sekä myös välillä vihannut, täällä olen myös onnistunut ja epäonnistunut. Olen myöskin kännissä riehunut, sikaillut ja välillä jopa kunnostautunut. Välillä myös nauranut ja kiukutellut sekä joskus jopa myös naurattanut. Täällä olen myös hyvin harvoin ahkeroinut ja sitäkin enemmän laiskotellut. Urheillessani olen myös voittanut ja hävinnyt sekä seinää päin juossut ja joskus jopa sitä myös väistänyt. Vaan aika lähteä nyt on tullut, niin nopeasti ovat menneet nää vuodet hullut. Elämässä täytyy mennä eteenpäin, ettei tarvitse vanhempana ihmetellä miks mä silloin aikoinani paikalleen jäin.

 

Ei pidä olla surullinen siitä, että ihmiset lähtevät vaan olla iloinen siitä, että ne ovat olleet läsnä. Maailma on kuitenkin pieni ja muuttuu koko ajan vaan pienemmäksi, joten tulee varmaan nähtyä melkein kaikki tutut joku päivä uudestaan. Joillakin saattaa tulla meitsiä ikävä lähdön jälkeen ja toiset ovat iloisia kun häivyn, mutta niinhän sen pitääkin olla. Monia tulee kyllä ikävä, mutta joistakin pääsen ihan mielelläni myös eroon. 

Shorter version in English.

 

I have spent almost six years in Lappeen Ranta. During those years I have loved and hated this place sometimes even in the same time. This place has been my second place which has felt like home to me. Mainly because of the people I have met during those wonderful years. Many times I have succeeded or failed, but those times will soon be my past which is nice and sad in the same time. I have also won and lost, laughed and being laughed at. Sometimes I have had a party and also terrible hangover, but it is the price to pay after too much fun. People shouldn´t feel sad to see someone leave, they should feel happy that someone have stayed.

 

Show must go on and new adventures wait. First I will go to Poland in july, who knows where I will be after that. The world is small and gets even smaller all the time. I will continue updating the blog quite rarely, because I will not be having a fixed internet access at least until I will be in Poland. I will be happy to get some feedback about the blog even if it is something negative.