Ja sitä vois sitten taas kirjotella jotain paskaa ajankuluksi, kun ei arkipäivisin oikein jaksa mitään ihmeellistä tehdä. Eka ajattelin tekeväni tästä kirjoituksesta hyvinkin asiallisen, mutta sitten huomasin ettei tällänen yyberbrutaali persoona taivu sellaseen paskaan. Tämän huomaa oikeastaan ihan hyvin jo näistä muutamasta ensimmäisestä lauseesta, sillä ei näissä ole oikeastaan ollut mitään järkeä saatikka sitten sanomaa. Elikkäs nyt on vähän yli 10 päivää takana täällä Espanjassa ja olen hieman totutellut tähän uuteen ympäristöön. Kun te tämän saman roskan ehkä joskus luette niin olen ollut täällä jo pidempään, sillä kirjottelen tätä postausta ajoissa valmiiksi, jotta voin sitten julkaista tän kirjotuksen teidän ”lukuisten” kommenttienne, jotka olette julkaisseet edelliseen kirjoitukseeni. Sanotaan nyt sitten vielä sen verran, että blogikirjoittelun suola on yleensä kirjoituksiin tulevat kommentit ja niiden vasta-argumentointi. Viimeinen sana onkin ehkä hienoin sana mitä olen ikinä kirjoittanut blogiini. Ei niiden kommenttien tartte olla mitään ydinfysiikkaa tai jotain muuta niin vitun hienoa vaan kunhan niissä jotain lukee. Tälle palstalle kirjoitteluun ei muuten ole mitään sensuuria, joten voitte vaikka kirjoittaa allekirjoittaneen olevan kusipää mikä saattaa hyvinkin pitää paikkansa riittävän hyvin tarkasteltuna. Toisaalta olen myös sen verran kusipäinen ettei mua oikeastaan kiinnosta sellaiset mielipiteet, koska mä nyt vaan satun olemaan sellaisten kommenttien yläpuolella. Kuka tahansa pystyy kutsumaan toista kusipääksi, mutta se ei taas vaadi minkäänlaista mielikuvitusta, joten se on lähinnä säälittävää.

Ja sitten kirjoituksen otsikkoon takaisin. Otsikko kuvaa sitä hetkeä, kun eilen oltiin töiden jälkeen normaaliin tapaan kokoontuneena rakennuksen edustalle odottelemaan muita kyydinantajia ja kyydittäviä ja oltiin siinä yhden jannun ja parin naisen kanssa norkoilemassa ja siitä menikin sitten ihan vitun hyvännäkönen nainen ohi ja luonnollisesti me käännettiin tietysti päät tän naisen perään sen toisen jampan kanssa. Tästä seuraasikin sellainen hetki, että meidän joukon naiset alkoivat vaan naureskelemaan meille ja sanoivat ”hombres” tämä siis tarkoittaa espanjankieltä taitamattomille ”miehet” ja tästä hetkestä seuraakin sitten kysymys, että miksi suomalaisnaiset olisivat sillä hetkellä tunteneet pyhää vihaa meitä ”saatanan sikoja” kohtaan seuraavien vuosikymmenten ajan. Pointti ei siis ole se, että saako mua kutsua saatanan siaksi sillä sitähän mä tietysti olenkin vaan se, että miksi naisten peräänkatsominen muiden naisten seurassa on raiskauksen jälkeen suurin rikos mitä suomessa mies voi tehdä naista kohtaan ja muualla esimerkiksi Espanjassa se on vaan normaalia miesten käyttäytymistä? Tästä päästäänkin sitten hieman taas eteenpäin ja täytyy nyt sen verran tunnustaa, että aika vaikeeta sitä on vielä kommunikoida näitten spanskien kanssa, mutta pikkuhiljaa se siitä lähtee. Kuten meillä on yleensä tapana niin me jäädään aina tupakan mittasen tauon ajaks puhumaan paskaa työpaikan oven eteen ennen kotio lähtemistä. Tässä yhtenä kertana pääsin sitten taas ottamaan askelen eteenpäin, sillä vittuilin ekan kerran espanjaksi. Tämä ei ehkä ole suuri askel ihmiskunnalle, mutta sitä se on rekkamiehelle. Sitä en tiedä kuinka järkevä veto se sitten loppujen lopuksi oli, kun kohde oli meidän työpaikan kaunein nainen tai tarkemmin sanoen vitsailin kyseisen neidon autosta. Elikkäs mä olen yleensä saanut kyydin tän neidon autolla töiden jälkeen keskustaan. Tällä kertaa meidän piti sitten odottaa erästä toista neitoa eikä meillä ollut juurikaan tekemistä niin yks toinen jannu sitten sano et menkää autoon kuuntelemaan musaa. Tämä neito totes sitten siihen ettei autossa ole CD-soitinta ollenkaan, joten pakko se oli sitten sen verran vittuilla ettei siin autos oo CD-soitinta, koska siihen ei mahdu CD-levyjä. Tästä sainkin sitten vastaukseksi, että kävele sitten kotiis... Kuulostaako joillekin tutulta? En tosin ottanut tätä vastausta tosissani ja sainkin sitten kyydin vittuilusta huolimatta. Tälläinen hetkellinen purskaus on mun mielestä huomattavasti parempi tapa kuin loppupäivän mökötys mitä suomessa harrastetaan tai pahimmassa tapauksessa koko loppuelämän huomauttelu asiasta.

Kuten edellä oleva esimerkki kuvaa niin rekkamies ei jätä ikinä vittuilua väliin, kun paikka tarjotaan, vaikka joskus olisikin ehkä parempi olla hiljaa. Sama pätee myös maalintekoon urheilussa. Tästä päästäänkin sitten loistavalla aasinsillalla eteenpäin. Harmi vain ettei tämä loistavien paikkojen haltuunotto ulotukaan rekkamiesten naisasioihin vaan kaikki meneekin ihan päinvastoin. Ja koska rekkamies onkin urheiluhullu niin mikäpä muukaan olisi parempi kuvaamaan rekkamiehen toilailuja naisten kanssa kuin jalkapallo. Rekkamiehelle tässä hommassa on vaikeinta tietysti maalinteko, vaikka avonaisen maalin lähettyville tuleekin päästyä yllättävän hyvin, mutta viimeistely yleensä tökkii pahemman kerran. Kuten jalkapallossakin niin vonkaamisessa on myös hyvin tärkeää maalinteon viimeistely ja siinä Rekkamies ei yleensä urheilussa erehdy paikan saatuaan toisin kuin naisten kanssa. Elikkäs allekirjoittanut osaa kyllä haistaa hyvin tekopaikat, mutta se viimeinen haltuunotto on yleensä täysin luokaton mikä johtaa tekopaikan häviämiseen. Ja mikäli sitten rekkamies onnistuukin siinä haltuunotossaan niin sanotulla kassikuoletuksella niin vieläkin eletään vaaran paikkoja. Sillä tämän kassikuoletuksen ajoitus saattaa vielä kusta homman. Varsinkin mikäli pelataan jo jatkoajan viimeisiä minuutteja pelatessa kassikuoletuksen onnistuttua saattaa olla jo niin väsynyt ettei sitä sitten jaksakaan enää nostaa jalkaansa ylös (varsinkin rankan ja onnistuneen nestetankkauksen seurauksena) maalintekoon vaan on pakko vain tyydyttävä kohtaloonsa ja todettava Jyri Kjällin sanoin: Ei vittu pysty!! Ja maali jää syntymättä, vaikka kaikki muut esteet olisikin raivattu edestä pois. Ja todettakoon nyt sitten vielä sellainen tosiasia, että puolet tästä avautumisesta on kirjoitettu sitten myöhemmin, jos joku ihmettelee aikajanaa tässä asiassa. Eipä muuta tällä kertaa. Katsotaan mitä tulee mieleen seuraavaan kirjoitukseen. Onneks ittellä oli ainakin hauskaa tätä tehdessä, joten väliäkös sitä muiden mielipiteillä.

Rekkamies