Kait sitä täytyis sitten ruveta taas tätäkin avautumista raapustamaan, vaikka väsyttää ja vituttaa samaan aikaan. Vitutus johtuu enemmänkin töistä kuin muista asioista, mutta se vaikuttaa aika pitkälti tähänkin raapustukseen. Paljon olis kyllä asiaa jo ihan vaan senkin takia, että eipä ole saanut taas mitään tehtyä tällä sekä edellisellä viikolla. Tässä taitaakin sitten olla oikeastaan kahden viikon avautumiset samalla kertaa, joten mahtaa kaikkia kahta lukijaa vituttaa, kun tätä stooria lukee. No mitäs kaikkea sitten onkaan oikein tapahtunut näissä kahdessa viikossa. Mainittakoon nyt ensimmäisenä sitten ICEM2008 Krakovassa, jossa meidän vierainamme oli noin 150 henkeä. Tässä tapahtumassa raahattiin vierailijat muutamaankin eri paikkaan, joista meitsi oli mukana kahdessa baarissa, joista toisessa oli naamarit sekä paikallisessa suolakaivoksessa ja paikallisessa linnassa joka saattaa olla ”pikkasen” turun linnaa suurempi. Tämän lisäksi suoritin syrjähypyn töissä työskentelemällä vajaat pari viikkoa meitsin puljun tytäryhtiössä. Sen lisäksi kävimme vielä harrastamassa koskenlaskua tai jotain vastaavaa. Huippu-urheilusta sen verran, että seuraavalla yhdellä maailmanhistorian huonoimmista puujaloista saatte käsityksen siitä mitä se tarkoittaa tässä tapauksessa. Elikkäs vitsi: Olipa kerran huippu-urheilija joka ei ole nähnyt vuortakaan... Tästä tulee aina vähän tikkuja kielen päähän kun sen kertoo...
No mennäänpäs sitten asiaan. Elikkäs tossa pari viikonloppua sitten Krakovassa järjestettiin ICEM2008 joka on tarkoitettu enemmän tai vähemmän juopoille IAESTE harjoittelijoille ympäri keski-eurooppaa. Tämä tapahtuma on jokavuotinen ja immeisiä saapuikin sitten jopa kaukaa Saksasta asti. Ei nyt ruveta nussimaan pilkkua ja väittämään, että immeiset olisivat tulleet kauempaa, vaikka jotkut ihmiset olivatkin etelä-amerikasta, sillä ne olivat kuitenkin töissä nuapurimaissa ja täällä Puolassa. Kuten aikaisemmin mainitsin niin ohjelmaakin oli yritetty keksiä, mutta kuten kaikista teekkaribileistä tuttu tekosyyn keksiminen dokaamiselle oli sittenkin pääasia. Elikkäs kaksi iltaa vietettiinkin sitten siman parissa. Sen lisäksi päiville oli keksitty lisäohjelmaa, jotka olis kuitenkin kannattanut jättää väliin, sillä eipä suolakaivoksella käynnistä tai Krakovan kuuluisasta linnasta jäänyt mitään muuta mieleen kuin vihaset itäblokin vanhat työntekijät, jotka vahtivat meitä haukkana varsinkin linnassa jonne raahauduttiin edellisen illan naamareiden jälkeen. Olis varmaan ollut ihan mielenkiintoinen kiertokäynti, mutta kun oli taas jatkuva univelka päällä niin pilkillähän sitä lähinnä linnassa oltiinkin. Onneksi sentään eräät seurueemme jäsenet pitivät edes miehen hereillä läsnäolollaan. Sillä pilluhan se on aina miehellä mielessä, vaikka olisikin muuta tekemistä.
Jos nyt sitten palataan siman juontiin niin tuli taas näilläkin reissuilla havaittua muutaman perustavanlaatuisen asian puolalaisista. 1. Puolalaisten 200 metriä onkin 2 kilsaa. 2. puolalaisten 15 minuuttia on tunti.3. Mikäli sanot taksikuskille haluavasi night clubiin päädytkin bordelliin. Elikkäs perjantaina lähdettiin sitten kaupungin kautta keskustaan, jossa sainkin sitten suureksi yllätyksekseni niin kaunista illallisseuraa etten sitä enää koskaan tulevaisuudessa tule saamaan, mutta täytyy olla siihenkin tyytyväinen. Illallisseurasta tulee kyllä kuva tähän logiin, mutta paikkaa en vielä tällä hetkellä kirjoittaessani tiedä. Kuten arvata saattaakin niin illallista pidemmälle en kyseisen tytön kanssa sitten päässytkään. Mutta se tuskin oli kenellekään mun tunteneille yllätys.
Viva Mexico
Baarissa ilta meni ihan mukavasti kaljaa juodessa ja vähän jortsatessa. Lauantai-iltana olikin sitten vuorossa naamarit, joissa oli asuste pakollinen. Perstuntumalla voin kuitenkin sanoa ehkä 20 prosentin pistäneen jotain naamariasua päällensä. Meitsillähän on tunnetusti aina vappunaamari päässäni, joten panostaminen ei niin hirveästi vaatinut. Kyseessä oli länkkäriteema, joten meitsi sitten pukeutukin haudankaivajaksi, koska se oli helppo ratkasu meitsin rajoitteellisella mielikuvituksella. Kuva on koko avautumisen jälkeen. Kaikkien yllätykseksi, jopa allekirjoittaneen on pakko todettava etten edes ollut naamoissa naamareissa. Ehkä se johtuu vaan siitä, että jostain syystä halvasta kaljasta nauttii paljon enemmän kuin Suomessa vittumaisen kalliilla ostetusta kaljasta joka pitää täydellä kiukulla vetää mahdollisimman nopeasti alas. Tai sitten se johtuu myös siitä ettei kaikki seurassa olevat ihmiset ole umpitunnelissa. Vielä sen verran kyseisistä bileistä pitää mainita, että jos Cartman sattuu lukemaan tätä roskaa niin meitsikin liittyin klubiin, jossa vihataan suomalaisia. Tai ainakin tuohon klubiin liittyminen tapahtui parin suomalaistytön mielessä, koska en jaksanut ruveta puhumaan niiden kanssa Suomea kyseisissä bileissä. Ei sille mitään voi, jos monet muut tytöt nyt vaan tuntuivat mielenkiintoisemmilta kuin suomalaiset. Mä pidän kyllä tuntemistani suomalaistytöistä, joista jotkut ovat eksyneet tätäkin roskaa lukemaan (terveisiä vaan kaikille), mutta ei ulkomailla kannata tuhlata aikaansa tuttuihin ympyröihin. Koska pojat kuitenkin huutelevat tytsien kuvien perään niin niitä löytyy taas tän paskanjauhamisen jälkeen. Nyt kyllä on vielä pakko mainita sen verran, että tulipa sitten nähtyä paikallisessa ostoskeskuksessa vanha suomalainen pariskunta ja naisen kitinä oli sitä luokkaa kymmenen metriä niiden kanssa samaa käytävää kävellessä, että olis tehnyt hieman mieli avautua sille vanhalle tädille. Jos teistä joistakin mun tuntemistani ja tätä lukevista tulee sellasia niin ottakaa siinä tapauksessa ittellenne muslimimies niin ei se kauaa kestä. Tehkää edes sellanen palvelus suomalaismiehille.
Ja sitten syrjähyppyyn... Elikkäs meitsi sai tossa jokin aika sitten siirron vähäksi aikaa meidän tytäryhtiöön joka tekee kielikursseja firmoille. Ne otti mut sen takia sinne, koska ne luulivat meitsin osaavan riittävästi Lontoon murretta, jotta voisin osallistua Puolan kielen kurssin tekoon. Tai lähinnä testas miltä se saattais kuulostaa. Sain sitten editoida ja masteroidakin sitä nauhaa. Sinänsä ihan mielenkiintoista hommaa, sillä en ole koskaan tehnyt mitään sellasta. Kaikista parasta oli kuitenkin työtoverit ja normaalia selvästi lyhyempi työaika. Erityisesti ihastuin työtovereistani tummaan kaunottareen Evaan, joka on varmasti kaunein puolalaisnainen, jonka olen ikinä tavannut. Tämän lisäksi minussa heräsi piilevä romantikkoni ihastuessani Bashan (sihteeri) kauniisiin vihreisiin silmiin. Jos ette kaikki ole niin romanttisia niin suosittelen kysymään setämiesklubin SuurMursulta Lohjan omalta pojalta kuinka ne voivat saada miehen sekaisin. Normaali työpäiväni alkoi yleensä kahvitteluhetkellä toimiston tyttöjen kanssa. Ei tietystikään mikään hassumpi tapa aloittaa töitänsä. Huomioidaan kuitenkin sen verran, että Eva ei tainnut olla yhtään aamua töissä, joten paremminkin olis voinut mennä. Tämän jälkeen yleensä sitten olikin aina jotain tekemistä. Yleensä pääsinkin sitten kahden, kolmen maissa kotiin töistä, kun menin sinne yhdeksäksi. Tämä siis tarkoitti käytännössä ainakin paria tuntia lyhempää työpäivää kuin normihommissa. Ehkä enemmän vituttaa omalle toimistolle palaamisessa se, että siellä ei sihteeriMilffin lisäksi ole oikein silmänruokaa. No aikansa kutakin.
Elikkäs sitten mennään sinne huippu-urheilun puolelle. Ja alustuksessa kerrotussa puujalassa puhuttiin huippu-urheilusta joka tässä tapauksessa sisältääkin sitten vuorille kiipeämisen kuten jotkut ehkä sen jo ymmärsivätkin. Jotta päästäisiin sinne asti niin täytyykin sitten aloittaakin ensimmäisenä koskenlaskusta. Elikkäs viime viikonloppuna lähdettiinkin sitten koskenlaskua harrastamaan jonnekin lähemmäs Slovakian rajaa. Tarkkaa paikkaa en muista, mutta eipä tuolla niin suurta väliä olekaan. Täytyy sanoa etten kyllä koskenlaskua yhtään osannut pelätä sitä tehdessäni, vaikka siinäkin olis voinut ilmeisesti jotain käydä, mutta sitäkin enemmän pelkäsin hullua puolalaiskuskia joka veti oikein kunnon vauhtia pikkubussia, jonka kyydissä olimme. Tämän bussin lisäksi mukana oli peräkärri. Puolalaisten teiden kuntokaan ei ollut mikään huippu, mutta kyllä niillä ajaa pystyy mikäli ei ole hullu. Kaiken huippu oli, kun kuski paino 80 kilsaa tunnissa 40 kilsan rajoituksella ja tie oli täynnä kuoppia. Tästä selvittiinkin onneksi hengissä, joten väliäkö tuolla enää jälkeenpäin.
Koskenlasku oli itsessään hyvinkin mukava tapahtuma. Kuten aina ennenkin niin ajattelin sen olevan helppoa. Sen kun vaan antaa virran viedä eteenpäin niin kyllä perille päästään. Kuitenkin melominen olikin jatkuvaa ja kesti noin pari tuntia. Tämä tuntuikin yllättävän paljon lihaksissa. Itse kun olen tottunut siihen, että melaa heilutellaan yleensä se pari minuuttia. Sen lisäksi melottiin vielä siihen tarkoitetussa altaassa kajakeilla ja käytiin uimassa koskessa. Tämä ei sitten kyllä ollutkaan läheskään niin mielenkiintoista kuin koskenlasku. Tämän kaiken jälkeen olikin sitten suunnitelmissa grillausta. Vielä aikaisemmin päivällä ajattelin, että tästä tuleekin rentouttava viikonloppu, kun ei tarvitse ottaa kenenkää seurassa alkomahoolia vaan vietetään selvä viikonloppu kerrankin. Eipä tääkään sitten ihan putkeen mennyt. Käytiin sitten lähimmältä huoltoasemalta hakemassa hieman simaa. Parin öllen lisäksi tulikin sitten otettua ”muutama” vodka. Ja sen verran täytyy siitä mainita, että mikäli näette joskus sellaisen vodkan kuin Svensk niin elkää sitä ainakaan helvetissä ostako. Helvetti mitä kuraa. Sen verran pitääkin vielä mainita, että kyllä sitä hiekkaa osataan heittää täälläkin toiste miesten ladulle. Sillä kun olin vihdoinkin päässyt Alexandran kanssa kahden tähtitaivaan alle niin eräs kaverini tuleekin sitten sopivasti jauhamaan paskaa sinne meidän kanssa ennen kuin ehdin edes alottaa vonkaamisen. No elämä on...
Seuraavana aamuna lähdettiinkin sitten aamiaisen jälkeen hieman patikoimaan, kun eräs puolalaisneito keräs porukkaa vähän vaeltamaan vuorille. No siinä sitten katselin vähän ympärilleni ja huomasin, että katoppas vaan noi vuorethan on tossa ihan vieressä ja näyttävät ihan suhteellisen helpolta kiivetä, joten suostuin lähtemään messiin. No eipä siinä sitten mennyt kauaa, kun huomasinkin erehtyneeni. Lähdettiinkin sitten kävelemään ekalle bussipysäkille ja mentiin parinkymmenen kilsan päähän vähän katsastamaan vuoria. Onneksi en sitten ollut edellisenä iltana ottanut ”muutamaa” enempää. Sillä olis saattanut hieman vittumaista olla kiipeämässä 700 metriä vuorta ylöspäin rapelissa. Kaiken huipentuma oli ennen huippua tapahtuva rahastus, jossa pyydetiin rahaa huipulle pääsemiseen. Eivät sitten vittu viitsineet aikasemmin rahaa pyytää. No ne maisemat olivat kyllä toisaalta näkemisen arvoisia, joten ei se rahastus enää vituttanut siellä huipulla niin paljoa.
Tässä tää nyt oli tällä kertaa. Paskaa tulikin jauhettua oikein ämpärikaupalla.
I am going to give a break for English versions. If there is anyone who do not understand Finnish and wants to read this please let me know. Otherwise there won´t be any shorter English version about the text.
Ukrainalaista naiskauneutta
Meitsi Eva ja Basha
Kommentit