Reppu ja rekkamies

Kuten Tapsa jo aikoinaan lauloi: Reppu ja reissumies on siinä sellainen pari, hyvin maistuu bisse vaan ei mari. Elikkä tämän tekstin vuoro olis kertoa rekkamiehen matkasta kodista kotiin. Tärkeintä matkallahan ei tunnetusti ole itse määränpää vaan itse matka. Elikkäs matkan kesto oli noin noin 25 päivää. En jaksa laskea sen tarkemmin. Matkareitti oli seuraava: Lennot mynsseniin ja sieltä bussilla kroatiaan. Sieltä bussilla Sarajevoon, josta Kosovoon samalla tavalla ja sieltä makedoniaan siellä kävin Skopjessa ja Ohrid-järvellä. Sieltä Skopjen kautta Kreikkaan josta lentäen Wieniin. Sieltä tsekin kautta krakovaan ja krakovasta gdanskiin. Sieltä Turun kautta takaisin kotiin.Yhdessä paikassa vietin aikaa keskimäärin pari vuorokautta. Tarkkaa aikaa joka paikassa en viitsi ruveta luettelemaan, sillä ei se ketään kiinnosta kuitenkaan.

Saksassa tulikin tehtyä paras diili tähän mennessä, kun sovittiin Tiina-Annelin kanssa, että mä teen safkat ja se tiskaa. Siinä kävikin sitten loppujen lopuksi niin, että ekana iltana syötiin pizzaa ja tokana iltana piti tehdä ruokaa, mutta naapurin saksalaistytsit ehti ensin, joten jäi sitte ruoanteko väliin Saksassa. Diili siis meni meitsin nimiin ainakin osittain. Saksassa tuli sitten kierrettyä kaupunkia ja nautittua lasten oluttuoppeja eli vaan puolilitrasia. Siellä tulikin sitten käytyä myös opiskelijabileissä Tiina-Annelin alakerrassa. Halpaa kaljaa ja opiskelijoita. Bilepaikka erittäin hyvä perseiden vetoon, sillä kämpillehän on helppo mennä vaikka ryömien, koska matka on lyhyt. Seurauksena olikin sitten ihan järjettömät perseet ja yyberdarra. Pelimiehen veto ihan selvästi ottaen huomioon, että edessä oli 15 tunnin bussimatka Kroatiaan. Bussimatka menikin sitten enemmän tai vähemmän väsymyksen merkeissä. Pakko muuten mainita viel sellanen juttu, että bussimatkustajien keski-ikä oli varmaan 50 vuotta ja taisin olla nuorin kyseisellä reissulla. Splitissä kiertelin pari päivää kävellen ja siellä paistoi mukavasti aurinko molemmat päivät. Siellä opin muuten senkin tosiasian, että maailmassa on olemassa myös toinen yleinen maailman kieli ja se on nimeltään musiikki. Harmi vain etten sitä juurikaan ymmärrä. Tokana iltana Splitissä nimittäin olin hostellissa laumallisen kroatialaisten tyttöjen kanssa ja aika harvat niistä mitään mulle puhu. Sit katottiin youtubesta musaviteoita ja kaikilla oli hauskaa. Valitettavasti kommunikointi oli hieman vajavaista, mutta huomasin että musan avulla saa aika monen tytön sekasin. Splitistä lähdinkin sitten kyrpä kypen jo ennakkoon mainostamaan Sarajevoon.

’

Sarajevossa olikin muuten sitten paljon näkemistä. En nyt rupea sitten niistä sen enempää mainostaa, mutta sen voin myöntää eksyneeni hostelliin, jossa ei ollut ruoanlaittomahdollisuutta. Tämän seurauksena söinkin sitten lounaakseni ja päivällisekseni kebabia muutaman päivän ajan rahan säästämiseksi. Oli kyllä tosin hyvänmakusta sellasta. Sarajevossa kävin mm. paikallisessa panimossa juomassa kaljaa. Sarajevosta tulikin sitten suunnattua kohti Kosovoa ja se olikin sitten selvästi kaikista ankein paikka. Ei siellä ollut paljoa nähtävää eikä tekemistä. Kosovosta sen verran vielä, että suomalaiset ovat siellä hyvässä huudossa ex-residenttimme vuoksi. Kylmä fakta taitaa kutenkin olla loppujen lopuksi se ettei maralla ollut paljoa tekemistä kosovon itsenäisyyden kanssa, sillä kylmä fakta on se että suuremmat vallat pelaavat shakkia pienemmillä eli venäjä ja jenkit sopivat keskenään kosovon kohtalosta. Jos toinen saa jotain niin toinen luopuu jostain toisesta asiasta. Kosovosta olikin matka jatkuva makedonian pääkaupunkiin skopjeen, jossa olikin sitten hyvä hostelli, jossa oli täydellinen puutarha sielunsa lepuuttamiseen. Myöskin seura oli varsin hyvää, mutta siitä ehkä mainintaa myöhemmin. Skopjesta matkustinkin sitten Ohrid-järvelle, jossa olikin varsin hyvät maisemat enkä tarkoita nyt pelkästään naisia. Lisäksi ohrid-järvellä eksyin paikalliseen hostelliin joka olikin sitten yhden suomalaisjampan omistuksessa. Kaikista oudoin juttu tässä oli se, että tää suomalainen jamppa oli martsarista eli käytännössä melkein naapuri. Maailma on siis suhteellisen pieni paikka. Sieltä raahauduinkin sitten takaisin Skopjeen rentoutumaan maagiseen puutarhaan. Sieltä meninkin sitten junalla Kreikkaan Thessalonikiin. Siellä sainkin sitten oppaaksi kreikkalaistytön, johon tutustuin krakovassa viime kesänä. Opas olikin varsin mieluinen, mutta valitettavan kiireinen. Kreikassa oli myös mukavan lämmintä. Kreikasta olikin sitten lennot Wieniin, jossa sainkin nauttia sitten myöskin kesäisestä säästä. Myöskin pikkuinen kesäasunto jonka puutarhassa kävin oli ihan vaikuttava kokemus. Täältä meninkin sitten tsekkeihin ja Olomouciin, jossa nautinkin hyvästä ruuasta ja hyvinkin halvasta oluesta, mutta siitä huolimatta tunsin itseni jotenkin rikolliseksi, sillä en jaksanut ostaa edes kaljaa kaupasta, vaikka olis ollu helvetin halpaa sekä mahdollisesti maailman parhainta olutta. Vanhuus tulee allekirjoittaneelle, ei sille mitään voi ja vanhenemisen vauhti vaan kiihtyy. Tsekeistä suuntasinkin sitten takaisin Krakovaan jonka tutut ihmiset saivat tuntemaan itsenä käytännössä saapuneeksi kotiinsa. Siitä iso kiitos heille. Erityisesti lämmitti tuttujen krakovalaistyttöjen halaukset ja seura. Lisäksi sain asua omassa penthousissani, josta oli vaikuttavat näkymät Krakovaan varsinkin yövalaistuksessa. Maisemia tietysti heikensi hieman naisseuran puute, mutta eipä toi mikään ihme ole. Krakovasta raahauduinkin sitten viimeiselle ulkomaan komennukselle turkuun Gdanskin kautta.

Ja sitten asioihin, jotka saattaa kiinnostaa ehkä teitä lukijoitakin kuten naiset. Sinkkumiehille Balkan on huomattava parannus suomesta ja varsinkin skinnarilasta, sillä siellä naisten ja miesten suhde on hieman toisenlainen suomeen verrattuna. Myöskin naisten ulkonäkö tuppaa olemaan siellä enemmän miesten mieleen. Täytyy kuitenkin nyt sen verran sanoa, että on suomessakin kauniita naisia. Balkan on myös kannumiesten paratiisi, sillä sieltä löytyvät omien kokemusteni mukaan komeimmat kukkulat!! Todettakoon myös, että varsinkin balkanilla tuli muutaman kerran käveltyä lampputolppaa päin katseltua liian pitkään taaksepäin kävellessäni eteenpäin. Ei onneksi tullut kuitenkaan suurempaa damagea kuin pikku hävetys. Myöskin pelihousujen repeämistä esiintyi aika tasaisella frekvenssillä, mutta sehän ei onneksi ole vaarallista. Täytyy kyllä sanoa, että kun oli yksin reissussa niin tuli tutustuttua aina ensisijaisesti naisiin, mutta sehän on normaalia tervehenkiselle heteromiehelle. Sanotaanko nyt sitten sen verran vielä, että jostain syystä suuri osa naisista joihin tutustuin oli opettajia tai jotain kasvatustieteilijöitä. Mainitaan nyt vielä sen verran, että näihin naisiin kuului mm. kreikkalainen aurinko, belgialainen ”hamsteri”, Slovenialainen luonnonkaunis tyttö joka näytti hyvältä myös aamulla herätessään, japanilainen geisha ja monet muut. Ja sitten säästääkseni aikaa ja turhia kysymyksiä niin en saanut reissullani.

Jos nyt sitten mainitsis vielä hieman reissun kohokohtia niin Skopjessa sain rauhoittua taivaallisessa puutarhassa hyvässä naisseurassa. Myös Krakovassa tapahtunut jälleennäkeminen monien hyvin mukavien naisten kanssa. Ehkä kaikista parhain hetki oli kuitenkin jossain Splitin ja Sarajevon välissä, kun bussi raahautui levähdyspaikalle, jossa oli helvetin hienot maisemat. Hetkeä ja maisemia voisi ehkä kuvailla seuraavalla tavalla: Kyseessä oli paikka josta oli näkymät laaksossa olevaan puhtaaseen, kirkasvetiseen jokeen joka mutkitteli omassa rauhassaan hitaasti soljuen minkään sitä häiritsemättä. Tämä hetki osui auringossa paistatellessani ja vilpoisan tuulenvireen iskiessä mukavasti naamalle auringonpaisteessa. Sillä hetkellä oli mieli täysin tyhmä kokonaisvaltaisen hyvänolontunteen tunkiessa syvälle sieluun. Se hetki sai mielen niin tyhjäksi ettei ollut edes pillu mielessä. Kovin urheilusuoritus tapahtui vessassa jossain sarajevon ja kosovon välissä, kun kävin paskalla hieman pahalta haisevassa ranskalaistyyppisessä vessassa jonka ovea ei saanut mitenkään lukkoon. Siispä otin käyttöön armeijasta tutun kyykkypaska tyylin ja annoin soittaa pitäen samalla ovesta kiinni toisella kädellä, jotta sain sen pidettyä kiinni. Suurin miinus reissusta tuli matkatessani makedonialaisessa bussissa kohti Ohrid-järveä kun etummaisessa olevassa penkissä oleva äijä nous istumaan makuuasennon jälkeen. Se nimittäin hais vähintään yhtä pahalta kuin saksalainen jätteenpuhdistuslaitos.

Ja sitten hieman tipsejä muille mahdollisesti samanlaista reissua suunnitteleville ihan mitä itse tulin oppineeksi.

Selkeästi tärkein asia on matkaseuran valinta jossa oikeastaan selkeästi ykkösasia on olla valitsematta matkaseuraksi itseään kusipäisempää yksilöä. Eli siksi matkustan siis yksin!! Jos joku ihmettelee mistä tiedän teidän olevan hieman kusipäisiä niin sehän on helppo johtaa jo siitä, että luette tätä roskaa jota kirjotan. Tämän lisäksi suosittelen teidän ottavan mukaan tervehenkisen heteromiehen tai naisen. Tervehenkisellä tarkotan, että hiekkapillut ja hiekkamulkut on syytä jättää kotiin. Jos joku epäilee ettei parisuhde kestä sellasta reissua niin ehkä kannattais vaihtaa jo etukäteen sitä ”parempaa” puoliskoa tai heittää se kiertoon. Sitä nimittäin oppii tietyn välimatkan omaavana helposti kuka on oikeasti mielessä, vaikka välimatka olisikin suuri.

Matkatavaroista sen verran, että suosittelisin ainakin kaikille jampoille hyvää selkäreppua mukaan ja sinne muutamat kalsarit, paidat ja sukat. Lisäksi hyvät jalkineet ovat ehdoton edellytys onnistuneelle matkalle, sillä kyseisellä reissulla tulee varmasti käveltyä ihan helvetisti jo ihan vaan senkin takia, että taksikuskit yrittää koko ajan kusettaa varsinkin Skopjessa. Lisäksi vuodenajasta riippuen olisi syytä pitää sopivia kesäkuteita ja kerrasto lämpimiä vaatteita mukana. Lisäksi hygieniavälineitä olisi syytä pitää jokaiselle tarpeellinen määrä. Ehdoton varuste on muuten sitten vessapaperirulla varsinkin balkanilla bussilla tai junalla matkustaessa, koska kokemusteni mukaan vessapaperia ei juurikaan löydy julkisista tiloista. Itse pärjäsin helposti normaalilla koulurepulla ihan hyvin.

Raha-asioista sen verran, että aina olis syytä pitää varsinkin pidemmillä bussimatkoilla paikallista pikkurahaa mukana, jotta pääsee kuselle maksulliseen vessaan, sillä aina bussin vessat ei oo auki ja vessoissa ei yleensä oo juurikaan vaihtorahaa mikäli yrität maksaa isommalla rahalla. Itse nimittäin tein sen kardinaalimunauksen heti ekalla bussiosuudella balkanilla, joten jouduin kerjäämään yhdeltä uusi-seelantilaiselta jannulta vessarahat jossain ennen Bosnian rajaa. Budjetista sen verran, että itselläni se ainakin ylittyi parilla sadalla Eurolla. Rahaa olis syytä olla riittävästi mukana ettei matkustusmukavuus kärsi ihan liikaa.

Lisäksi suosittelisin teitä olemaan vähemmän ahneita nähtävien paikkojen lukumäärässä, sillä liika matkustaminen on yllättävänkin rasittavaa puuhaa. Itselläni ainakin iski matkaväsy vikalla viikolla aika pahasti. Vähempi on parempi tässäkin tapauksessa.

Vittu että kesti pitkään raapustaa. Sitten vielä sen verran, että nyt on harvinaista herkkua tarjolla, sillä puolasta tuomani tuliaiset johtavat siihen, että seuraa tämän avautumispalstan ensimmäinen kisa, jossa voi voittaa erittäin hyvää olutta. Sen verran vielä kilpailusäännöistä, että mikäli ei tule vähintään kolmea vastausta niin palkintoa ei jaeta. Ja lisäksi oikea vastaus kysymykseen ei välttämättä johda kisan voittoon vaan mielikuvituksella on osansa. Jokaisella nimimerkillä on yksi vastaus, mutta jokainen saa käyttää niin monta nimimerkkiä kuin haluaa.

Kilpalukysymys on seuraava: Minkä maailmanhistorian merkittävän tapahtuman on katsottu saaneen alkunsa seuraavassa kuvassa olevalta sillalta ja sen verran voin antaa apuja on ettei rekkamies saanut kyseiseltä sillalta alkaneen ketjureaktion seurauksena!!

1242583427_img-d41d8cd98f00b204e9800998e