Jaahas, taas sitä kai pitäis jotain scheissea jauhaa, kun ne pari kaveria, jotka tätä tarinointa lukevat jaksavat sitä pyytää. Viime kerran jälkeen ei tasoa enää pysty laskea, joten täytyy sitten antaa soittaa vaan ja täytyy yrittää muodostaa vaan lauseita päähän tulevista sanoista. Edellinen kerta oli pohjanoteeraus, mutta itse kyllä uskon siihen ettei ilman suuria ylilyöntejä tapahdu kehitystä, joten saas nähdä miten näiden kirjoitusten taso tässä muuttuu. Toisaalta tätä paskaa jauhava yli kolmekymppinen teiniangstia kärsivä itserakas paskiainen ei ole muuttunut kolmeenkymmeneen vuoteen, joten aika epätodennäköstä on tason kohotus.

 

Kai tässä sitten pitäis alottaa jonkinlaisilla kuulumisilla. Elikkäs kuten jotkut teistä jo tietävät niin tarkotus olis huhtikuun lopussa todellakin lähteä reissuun. Aluksi suunnataan Saksan maalle vetämään olutta, bratwurstia ja hapankaalia ja sieltä sitten itä-eurooppaan kype-stylellä. Kype-style tarkottaa mahdollisimman pientä varustusta. Enkä tarkota nyt alapään varustusta, vaikka sekin saattaa pitää paikkansa. Jos joku nainen haluaa tietää miten asiat oikeasti ovat niin siitä vaan sitten kokeilemaan onneaan. Wink Wink!!! Kyselin vähän itse suurelta mestarilta neuvoja ja tämä vankkumaton viisauden lähde sanoi, että ”Reppu vaan selkään ja tien päälle, kyllä se maailma lapsestaan huolen pitää” Tässä vaiheessa mulla on siis vasta lentolippu saksaan ja suunnitelma jatkaa sieltä bussilla itä-eurooppaan. Paluuliput ovatkin sitten ihan sivuseikka. Takasin tullaan sitten ennemmin tai myöhemmin. Ainoastaan matka on tärkein, määränpäällä ei olekaan väliä. Kerrottakoon Kypestä vielä sen verran, että herra on kuulemma menossa Kiinaan pitkäksi aikaa töihin.

 

Ja sitten niihin vähäpätöisempiin asioihin kuten työnhakuun. Kuten monet teistä varmasti tietävät niin kehitys kehittyy ja siksi yritykset ovatkin siirtyneet ihanaan nettipohjaiseen työnhakijoiden kiusaamiseen. Tämän seurauksena monen työnhakijan HV-käyrä nousee ihan uusiin korkeuksiin. Nettityönhaun seurauksena ei riitäkään enää pelkkä CV ja työhakemus moniin isompiin firmoihin, joten sen vuoksi täytyisi jollakin tavalla erottua joukosta positiivisesti. On se niin vitun hienoa lähettää CV nettihakemuksen mukaan, kun kuitenkin joutuu ne samat asiat sitten toistaa viiteen kertaan Tämän lisäksi pitäisi kertoa itsestään kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä mahdollisimman ammattimaisesti ja persoonallisesti. Vituttaa ne kaikki ärsyttävät kysymykset, jotka firmojen HV, ei kun HR-osastot kysyvät kuten kerro asteikolla nollasta viiteen kuinka hyvin nuolet pallejasi: Oma vastaukseni on tietysti 0: asenteesta antaisin itselleni vitosen, mutta kyvyt ovat kyllä täys nolla, joten elon laskuopin mukaan saadaankin sitten 0*5=0. Ja kun hakijan HV-käyrä on huipussaan niin kysytäänkin sitten seuraavat kysymykset joihin annan myös oikeat vastaukset, kun HV-käyrä on ylittänyt normaaliasteikon. mikä on suurin saavutuksesi elämässäsi ja HV-käyrän ollessa huipussaan se on ensimmäisen uintikilpailun voitto noin yhdeksän kuukautta ennen syntymää. Ja toinen HV-kysymys on mikä on mottosi: Ja se on elämä on valintoja täynnä: toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä ja harva pääsiskään panemaan molempia!! Ei siis ole ihme ettei meitsillä oo töitä kun alkaa liian herkästi vituttamaan toi työnhaku.

 

Olis vielä paljonkin asiaa, mutta ne on ehkä parempi jättää sitten myöhempään ajankohtaan, jotta pystyy ehkä vielä julkasemaan jotain muutakin tämän vuoden puolella.

 

Rekkamies