La la la lappeen ra ra ra rantaan sieltä aina kunnon räkäkäkännit saa. Vai saako sittenkään? Ennen kuin mennään siihen mitä mietteitä vierailuni Lappeen Rantaan herätti niin vastataanpa sitten kaikkiin kommentteihin joita on taas blogiini tippunut. Kuten arvata saattaa niin pidän aitoa suomalaista naista lottovoittona joka saa blogiini taas uutta virtaa. On kiva saada uusi lukija joka ainakin vielä tällä hetkellä yrittää säännöllisesti käväistä katsomassa ja myös kommentoimassa blogia. Selkeästi myös palstaa lukevat heteromiehet ovat saaneet syyn ruveta seuraamaan mitä täällä tapahtuu. Tätä blogia saa luonnollisesti mainostaa ystävilleen mikäli luulee tuntevansa jonkun joka mahdollisesti saattaisi kiinnostua lukemaan tälläistä viihdettä. Viihdettähän tää lähinnä on lukijoille ja myös itse allekirjoittaneelle ja pakko se on myönnettävä, että kaikista hulluimmat kirjoitukset ovat olleet hauskimpia kirjoittaa. Rehellisesti sanottuna en ole kovin positiivinen ihminen, mutta saamani lukijapalaute jota ei jostain syystä voi kirjoittaa blogini kommentteihin keskittyi negatiivisuuteeni. Tämän vuoksi kirjoitin siis edellisen kirjoituksen niin positiiviseen sävyyn. Itse olen sitä mieltä, että ainoastaan viettämällä pidemmän aikaa ulkomailla voi nähdä Suomen hyvinkin eri tavalla, mutta siitä ehkä lisää jos ei tässä kirjoituksessa niin jossain toisessa. Mitä tulee autottomuuteeni niin en ole kyllä huomannut minkäänlaista ”vittuilua” kyseisestä asiasta. En ole sitä ikinä ajatellutkaan sillä tavalla. Kylmä faktahan on tietysti se, että suomalaiset tiethän ovat tunnetusti turvallisemmat nyt kuin silloin jos rekkamies eksyy auton rattiin... Rekkamies ei tunnetusti juurikaan välitä muiden mielipiteistä ja haluaa mieluusti vetää omat hommansa vituiksi mieluummin kuin siirtää vastuun jollekin muulle. Ja Nikinholle sitten vielä sen verran, että taisit juuri loukata kaikkia maailman naisia, kun kehtaat väittää jonkun naisen olevan riittävän hölmö antamaan rekkamiehelle.

Ja sitten itse asiaan. Kuten monet teistä tietävät niin eksyin taas Skinnarilan vapaavaltioon ”opiskelemaan” muutamaksi päiväksi. Kokemus oli mukava ja yksi asia tuli sillä reissulla ainakin selväksi. Kun asiaa tarkemmin miettii niin vaikka Skinnarilassa olikin mukavaa olla käymässä niin rekkamies ei kuitenkaan enää kuulu labuskiin, sillä asiat menevät eteenpäin vaikka välillä se tapahtuukin hyvinkin hitaasti. Siitä en ole varma missä tulen olemaan tulevaisuudessa, mutta kyllä lappee on nyt nähty asumismielessä. Never say never. Lappeessa käydessä tulee aina monia muitakin ajatuksia mieleen kuten epäilys siitä, että mitä sitä oikein haluaakaan tulevaisuudessa tehdä ihan elääkseen? Kaikille ihmisille on ihan suotavaa välillä kyseenalaistaa koko elämänsä sisältö, jotta saa varmuuden siitä mitä oikeasti haluaa. Tällä hetkellä työ ”erotiikan” parissa tuntuu allekirjoittaneelle aika kaukaiselle asialle, vaikka sitä vartenhan tässä on viimeiset vuodet eletty. Toisaalta näin pari kertaa enemmän tai vähemmän ”Alan” hommissa pari viime kesäänsä viettäneelle rentulle ovat myös molemmat työtehtävät olleet mieluisia vaikkakin eri tavalla. Toisaalta olen siinä mielessä ollut hyvin onnellinen, että olen saanut nauttia hyvistä työtovereista ja loistavista ystävistä työn ulkopuolella. Nämä korvaamattomat ulkomaanreissut olisivat jääneet tekemättä ilman labuskissa vietettyjä vuosia. Saas nähdä mitä tässä seuraavina kuukausina tulee tapahtumaan, sillä ne varmaan määrittävät seuraavat vuoteni aika vahvasti. Tällä hetkellä on vaikea sanoa tulevaisuudesta kuitenkaan mitään varmaa.

Mennääs nyt sitten vielä käymään läpi hieman Skinnarilassa vietettyjä päiviä. Elikkäs maanantaina raahauduin ties kuinkas monetta kertaa junalla labuskiin ja kuten arvata saattaa niin klassinen VR:n ja lappeen bussiyhtiön ”vittuilu” iski rekkamiehen hermoon. Kuten klassikkoihin kuuluu niin yleensähän lappeen ”lupsakat” bussikuskit ottavat klassisesti hatkat juuri, kun juna tulee perille siihen bussipysäkin viereen. Tällä kertaa olikin sitten VR:n vuoro klassisesti pysäyttää junani juuri pari kilsaa ennen lappeen asemaan, jotta varmasti myöhästyisin kyseisestä bussista. Tämän seurauksena iski pieni vitutus. Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa kavereiden kanssa kahvittelu ja lounas ja siihen sitten päälle vielä tenttiinlukusessio joka kesti melkein koko loppupäivän. Tentti menikin sitten hieman vituiksi, mutta saattoi ehkä jopa mennä läpi säälipisteiden ansiosta. Tulosta en vielä tiedä, joten saas nähdä miten käy. Jos se menis läpi niin sit olis enää pari jäljellä. Motivaatio, kun on täysin nolla niin hankala sanoa miten niihin jaksaa panostaa, joten saattaa olla vielä monta yritystä edessä. Tämän tentin lisäksi yritettiin saada eräs harkkatyö valmiiksi itse Figon kanssa, mutta ei meinattu oikein päästä edes alkuun mikroluokan ollessa varattu kaikki päivät. Tämän lisäksi kävimme viettämässä erään saksalaistytön syntymäpäiviä ja mainittakoon sen verran, että siihen kuului myös hieman alkomahoolia. Tällä kertaa jopa normaalia suomalaisnautiskelua vähemmän. Jostain syystä ulkkareitten kanssa juhliessa ei tarvitse nauttia läheskään niin paljon ilolientä pitääkseen hauskaa. Itse tykkäsin harvinaisen paljon näistä juhlista, mutta tosiasiahan se on etten hirveästi käy ihmisten ilmoilla ja kontaktit vastakkaisiin sukupuoliin jäävät hieman vähiin. Näissä kemuissa ihastuin erään puolalaistytön kauniisiin vihreisiin silmiin ja sain flirttailla hieman erään saksalaistytön kanssa. Tässäpä oikeastaan olikin sitten illan saldo mitä naisiin tulee, mutta jos liikaa yrittää niin sitten jää satavarmasti ilman. Aina ei voi tulla täysosumia, mutta hauskaa voi pitää muutenkin. Ja sitten vielä vinkki syysvitutuksen ja tulevien loskakelien selättämiseen: Itseäni on ainakin paljon helpottanut gore-tex lenkkareiden hankinta ja metsään meno. Monet teistä irvileuoista nyt toteaa ettei siellä pk-seudulla ole ollenkaan metsää ja tavallaan olette siinä oikeassa. Rekkamiehen onneksi täällä pääsee kuitenkin metsästä nopeasti ihmisten ilmoille. Varsinkin kun rekkamiehen suuntavaisto on sitä luokkaa, että allekirjoittanut pystyy eksymään myös pyöreässä huoneessa J Koska tätä jaarittelua alkaa tulla taas turhan paljon niin lopetan tällä kertaa tähän tämän avautumisen.  Enpä jaksa tällä kertaa ees pistää versiota lontoon murteella, sillä ei ole tullut kyseisellä kielellä minkäänlaista palautetta tämän lukemisesta.